Tämä kylä elää kuolemasta. Tai ennemminkin kuolemalle.
Muun muassa heidät on haudattu tähän vuoreen. He eivät olleet vähäväkisiä, joten he pääsivät ylempiin luoliin.
Ei taloudellisesti. Toki kuolema tuo kylään rahaa, mutta se ei ole tärkeintä.
Mitä merkitystä rahalla olisi, jos ei olisi kuolemaa?
He ovat Tana Torajan Romeo ja Julia. Kuolo oli rakastavaisten ainoa vaihtoehto, kun suku ei hyväksynyt liittoa. (Kuva Marjo Laaksonen)
Elämästä ei puhuta. Ei ole tarvetta.
“Kuolema on tärkeämpää kuin elämä. Se on jopa tärkeämpää kuin syntymä, God dammit!”
Amerikanhollantilainen vanha herra Leo yrittää esittää pähkinänkuoressa tanatorajalaisen elämän-, anteeksi, kuolemanfilosofian. Hän kiihtyy, niin kuin hillitty arizonalainen herrasmies kiihtyy.
Sulawesin saaren Ranuawin alueeseen kuuluva Tana Torajan seutu on oikeammin joukko kyliä. Niistä tärkein on Rantepau.
Leon sukunimeä emme kysy. Hän on naapurimme, vaimonsa Kinnyn kanssa.
Leo ei kiihdy vihaisesti, ei edes ärtyneesti. Asia tuntuu kiehtovan häntä.
Pariskunta on käymässä nyt 11. kertaa Tana Torajan alueen suurimmassa kaupungissa Rantepaossa. Joku heitä tänne Indonesian Sulawesin saarelle vetää.
Ehkä se on kuolema.
PÄÄT, KALLOT JA HYMY: TORAJA
“Haluatko mennä kuvaan pääkallojen kanssa?”
Oppaamme Renin kysymys tulee ennen, kuin itse ehdin miettiä, miten tämänkin pyynnön nyt asiallisesti muotoilisi.
Huomasin heti luolaan astuessani, että paikka on tuttu. Olen nähnyt sen Facebookissa, kaverini Jessin profiilikuvassa.
Kuva on raju. Jessi hymyilee siinä viiden pääkallon kanssa. Ne ovat oikeita ihmisen pääkalloja.
Luolaan astuttuani näin kallot. Aivan varmasti samat.
Tietenkin pujottaudun riippukivien taakse. Mietin hetken, mikä olisi paras ilme poseeratessa kuolleiden ihmisten pääkallojen kanssa.
Hymyhän se.
Olemme Tana Torajassa.
KUOLEMAA JUHLITAAN VIIKKO
“Eivät he juhli syntymää tai valmistumista niin paljon.”
Leo mainitsee, että kun vaikkapa perheen tytär saavuttaa tärkeän iän tai muun virstanpylvään, sitä tietenkin juhlitaan. Mutta on tärkeämpiäkin asioita.
“Kun ihminen kuolee, juhlat kestävät viikon!”
PARISATAA PUHVELIA LIHOIKSI HAUTAJAISISSA
“Niin”, sanoo Reni.
“Silloin, kun tärkeä ihminen on kuollut. Silloin seremoniat ovat viikon pituiset.”
Kuka on tärkeä ihminen? Reni kertoo selvän määritelmän.
“Kun hänen kunniakseen uhrataan 24 puhvelia.”
Se on paljon. Täkäläinen vesipuhveli on pirun iso eläin.
Ja kun tanatorajassa haudataan, silloin myös haudataan. Kunnolla.
Maahan- tai oikeammin vuoreenpanijaisissa teurastetaan viikon aikana hyvinkin pari sataa sarvipäätä.
200 puhvelia jaettuna 24:llä on 8,33. Useinkin kahdeksan ylimystä siis saatetaan haudata samoissa juhlissa. Renin mukaan jopa isompiakin hautajaisia on nähty.
Jos ei puhveleita perheellä piisaa, niihin hautajaisiin ei vainaalla ole asiaa.
***
JÄLKIKIRJOITUS
Ystäväni kysyi: “Onko heillä siellä jotain tavoitetta elämälleen? Siis ennen sitä kuolemaa?”
“Eipä kai”, vastasin mietteliäänä.
“Ei kun onhan heillä”, havaitsin lopulta.
“No mikä se on?”
“Pitää rakentaa katto.”
“Siis mitä? Onko se joku symbolinen ilmaus?”
“Ei. Taloon on rakennettava valtaisa katto, mahdollisimman iso. Ne kaikki ovat täsmälleen samanlaisia. Vain koko vaihtelee.”
Katon muoto on aina sama: molemmista päistä ylös kurottava. Kun aluetta katselee vuorenrinteeltä, näyttää kuin sademetsän lomassa siellä täällä pilkottaisi suunnaton määrä kaksipäisiä jättiläissorsia.
Rakenna katto ja kuole. Siinä tärkeimmät Tana Torajassa.
Ja iloisia tuntuvat olevan.
Kuolemaa odotellessa on rakennettava katto.
Opas Reni ja vainaat. Haudanryöstäjät ovat vuosikymmenten kuluessa iskeneet alimmassa luolassa oleviin arkkuihin. Siksi rikkaimpien sukujen ihmiset haudataan ylemmäs. (Kuva Marjo Laaksonen)
Yksi tanatorajalaisista.
Toinen tanatorajalainen.
Lisää tanatorajalaisia.
Hautajaiskärryissäkin on alueelle ominainen katto. Ylimysten siis. Köyhimmät kuljetetaan bambulavetilla. Ylhäällä kallion kupeessa roikkuu hauta-arkku. Sinne eivät pitkäkyntiset yllä.
