Lopulta he molemmat surmasivat itsensä, kauhistuttavien väärinkäsitysten jälkeen.

William Shakespeare kirjoitti heidän tarinastaan ehkä maailman tunnetuimman rakkaustragedian. Julia ja Romeo tapasivat tavata sillalla. Se on nykyään romantiikan pyhätön Veronan suosituimpia matkailunähtävyyksiä.

Sulawesin saarella Indonesiassa on Tana Torajan vuoristoinen alue. Rantepaun kaupungin eteläpuolella vesi on kovertanut vuorenseinään aikojen saatossa luolia.

Londa-nimisessä paikassa on kolme tunnettua luolaa. Yksi maan tasalla, yksi kallioseinän puolessa välissä ja yksi huipulla.

Alimmassa luolassa makaa kaksi pääkalloa vieretysten. Nimet eivät ole tiedossa, mutta heidän tarinansa on.

He olivat serkuksia, nuori mies ja nainen. Eivät ylhäistä sukua, sillä heidän jäännöksensä ovat maan tasalla olevassa luolassa.

“Suku ei hyväksynyt heidän liittoaan. He rakastivat toisiaan ja surmasivat itsensä, kun eivät voineet saada toisiaan”, kertoo opas Reni.

“Sounds like Romeo ja Juliet?”

“Yes. The story is quite similar.”

Näytelmän Romeo ja Julia elivät 1500-luvun Italiassa. Tana Torajan Romeo ja Julia puolestaan noin 20 vuotta sitten Kaakkois-Aasiassa.

Heidän kuvansa ja kertomus Tana Torajan erikoisesta elämästä on tässä.

Muun muassa heidät on haudattu tähän vuoreen. He eivät olleet vähäväkisiä, joten he pääsivät ylempiin luoliin.

Ei taloudellisesti. Toki kuolema tuo kylään rahaa, mutta se ei ole tärkeintä.

Mitä merkitystä rahalla olisi, jos ei olisi kuolemaa?

He ovat Tana Torajan Romeo ja Julia. Kuolo oli rakastavaisten ainoa vaihtoehto, kun suku ei hyväksynyt liittoa. (Kuva Marjo Laaksonen)

Elämästä ei puhuta. Ei ole tarvetta.

“Kuolema on tärkeämpää kuin elämä. Se on jopa tärkeämpää kuin syntymä, God dammit!”

Amerikanhollantilainen vanha herra Leo yrittää esittää pähkinänkuoressa tanatorajalaisen elämän-, anteeksi, kuolemanfilosofian. Hän kiihtyy, niin kuin hillitty arizonalainen herrasmies kiihtyy.

Sulawesin saaren Ranuawin alueeseen kuuluva Tana Torajan seutu on oikeammin joukko kyliä. Niistä tärkein on Rantepau.

Leon sukunimeä emme kysy. Hän on naapurimme, vaimonsa Kinnyn kanssa.

Leo ei kiihdy vihaisesti, ei edes ärtyneesti. Asia tuntuu kiehtovan häntä.

Pariskunta on käymässä nyt 11. kertaa Tana Torajan alueen suurimmassa kaupungissa Rantepaossa. Joku heitä tänne Indonesian Sulawesin saarelle vetää.

Ehkä se on kuolema.

PÄÄT, KALLOT JA HYMY: TORAJA

“Haluatko mennä kuvaan pääkallojen kanssa?”

Oppaamme Renin kysymys tulee ennen, kuin itse ehdin miettiä, miten tämänkin pyynnön nyt asiallisesti muotoilisi.

Huomasin heti luolaan astuessani, että paikka on tuttu. Olen nähnyt sen Facebookissa, kaverini Jessin profiilikuvassa.

Kuva on raju. Jessi hymyilee siinä viiden pääkallon kanssa. Ne ovat oikeita ihmisen pääkalloja.

Luolaan astuttuani näin kallot. Aivan varmasti samat.

Tietenkin pujottaudun riippukivien taakse. Mietin hetken, mikä olisi paras ilme poseeratessa kuolleiden ihmisten pääkallojen kanssa.

Hymyhän se.

Olemme Tana Torajassa.

KUOLEMAA JUHLITAAN VIIKKO

“Eivät he juhli syntymää tai valmistumista niin paljon.”

Leo mainitsee, että kun vaikkapa perheen tytär saavuttaa tärkeän iän tai muun virstanpylvään, sitä tietenkin juhlitaan. Mutta on tärkeämpiäkin asioita.

“Kun ihminen kuolee, juhlat kestävät viikon!”

PARISATAA PUHVELIA LIHOIKSI HAUTAJAISISSA

“Niin”, sanoo Reni.

“Silloin, kun tärkeä ihminen on kuollut. Silloin seremoniat ovat viikon pituiset.”

Kuka on tärkeä ihminen? Reni kertoo selvän määritelmän.

“Kun hänen kunniakseen uhrataan 24 puhvelia.”

Se on paljon. Täkäläinen vesipuhveli on pirun iso eläin.

Ja kun tanatorajassa haudataan, silloin myös haudataan. Kunnolla.

Maahan- tai oikeammin vuoreenpanijaisissa teurastetaan viikon aikana hyvinkin pari sataa sarvipäätä.

200 puhvelia jaettuna 24:llä on 8,33. Useinkin kahdeksan ylimystä siis saatetaan haudata samoissa juhlissa. Renin mukaan jopa isompiakin hautajaisia on nähty.

Jos ei puhveleita perheellä piisaa, niihin hautajaisiin ei vainaalla ole asiaa.

***

JÄLKIKIRJOITUS

Ystäväni kysyi: “Onko heillä siellä jotain tavoitetta elämälleen? Siis ennen sitä kuolemaa?”

“Eipä kai”, vastasin mietteliäänä.

“Ei kun onhan heillä”, havaitsin lopulta.

“No mikä se on?”

“Pitää rakentaa katto.”

“Siis mitä? Onko se joku symbolinen ilmaus?”

“Ei. Taloon on rakennettava valtaisa katto, mahdollisimman iso. Ne kaikki ovat täsmälleen samanlaisia. Vain koko vaihtelee.”

Katon muoto on aina sama: molemmista päistä ylös kurottava. Kun aluetta katselee vuorenrinteeltä, näyttää kuin sademetsän lomassa siellä täällä pilkottaisi suunnaton määrä kaksipäisiä jättiläissorsia.

Rakenna katto ja kuole. Siinä tärkeimmät Tana Torajassa.

Ja iloisia tuntuvat olevan.

Kuolemaa odotellessa on rakennettava katto.

Opas Reni ja vainaat. Haudanryöstäjät ovat vuosikymmenten kuluessa iskeneet alimmassa luolassa oleviin arkkuihin. Siksi rikkaimpien sukujen ihmiset haudataan ylemmäs. (Kuva Marjo Laaksonen)

Yksi tanatorajalaisista.

Toinen tanatorajalainen.

Lisää tanatorajalaisia.

Hautajaiskärryissäkin on alueelle ominainen katto. Ylimysten siis. Köyhimmät kuljetetaan bambulavetilla. Ylhäällä kallion kupeessa roikkuu hauta-arkku. Sinne eivät pitkäkyntiset yllä.

Myräkkää pidetään niin pahana, että jopa Helsingin taksikeskus varoitti takseja pahoista ongelmista liikenteessä. Vaoirtus tuli jo perjantaina.

“Ei näitä varoituksia ole koskaan tullut näin aikaisin, ei ikinä”, eräs helsinkiläinen taksiautoilija totesi tuolloin täällä Thaimaassa.

Forecan ilmastopalvelu ennustaa Helsinkiin sunnuntaiksi voimallista lumitöhnää ja lumisateelle erittäin otollista lämpötilaa: -2-5°C.

Sen sijaan Nurmeksen Kullinniemeen Forecan täsmäsää ennustaa sunnuntaiksi 11-12 astetta pakkasta.

JÄLKiKiRJOITUS:

Jos autosi on lumen jumittama, voit aina tilata Ilta-Sanomien ilmaisen lumensiirtopalvelun avuksi. Reipas toimittaja käy lapioimassa lumet pois tuossa tuokiossa ja hyvällä onnella heittää muutaman muhevan kaskunkin.

Haluaisitko vaihtaa elämäsi baarimikon työhön? Vastausta odottaa helsinkiläisen Painobaarin ravintolapäällikkö Aki Nylund.

“Eli: Tarjolla työtä josta maksetaan huonosti, työajat on pakarasta eli lähes aina ilta-/yövuoroja ja pe- ja la-illat aina töissä, paine on kova ja odotukset katossa, et saa istua koskaan eikä kahvitaukoja ole. Sana ruokatunti aiheuttaa kollegojesi keskuudessa naurun remakan”, Nylund kirjoitti tekemässään työpaikkailmoituksessa.

Hän luottaa sosiaalisen median mahtiin ja julkaisi ilmoituksen työvoimahallinnon sivuston sijaan Facebookissa.

“Tämä on siis oikea työtarjous, irti riisuttuna ja alastomana makaamassa totuuden rantahiekalla, tarjoiltuna Painobaarin tapaan!”

Nylund maalaa ilmoituksessaan kuvia duunikavereista, jotka ovat kivoja, jolleivät satu olemaan pöksyissä kiinni seksin toivossa, “johtoryhmän kriisipalaverissa” tai ylipäätään väärällä alalla, kenties keskenjääneiden opintojen takia.

“Ainoat harrastuksesi tulevat olemaan jääpalojen laskeminen ja MTV3:n kesäuusinnat, mikäli pystyt edes kesällä lomailemaan. Poika-/tyttöystäviä, yhteisiä juhannuksia tai uudenvuodenbileitä tuskin kannattaa tässä yhteydessä edes mainita”, Nylund kuvittaa uuden työntekijän tulevaisuudennäkymää.

“Treffipäivät ovat sunnuntaisin, samoin pyykinpesu, kylkimyyry, ryyppääminen ja seksi (jos sitä nyt sattuu jostain maksamatta saamaan?) on pakko sovittaa samaan syssyyn.”

Tämän uutisen kirjoittaja ei suhtaudu asiaan puhtaan riipumattomasti, vaan Painobaarin ensimmäisenä asiakkaana kannattaa ravintolapäällikkö Nylundia kaikissa hänen näkemyksissään ja pyrkimyksissään.

“Vastuualueeseesi kuuluu olla kiistatta syyllinen kaikkeen mitä asiakkaasi vain keksivätkin, oli sitten vaippa väärinpäin tai piparirintamalla seesteinen kausi, se on juuri SINUN vikasi, nyt, aina ja ikuisesti!” Nylund vielä ilmoittaa.

Painobaarin ja Aki Nylundin yhteystiedot löytyvät internetistä. Ravintola sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa Sanomatalossa. Työntekijöiden lisäriesana ovat kyseisessä lasitalossa yötäpäivää majailvat ja oluelle persot journalistit.

“Kukaan ei ole kysynyt tai pyytänyt lupaa nimeni käyttöön”, Leppä kirjoitti Facebook-päivitykseensä lauantai-iltana seitsemältä.

Leppä mainitsee kertoneensa äänestävänsä Niinistöä.

“Mutta se ei anna kenellekään lupaa käyttää nimeäni mainoksissa ilman lupaa.”

Leppä ei täsmennä fb-kirjoituksessaan, miten Niinistö on hänen nimeään luvatta käyttänyt, mutta mainitsee, että se oli ollut vaalimainoksissa lauantaina. Hänen nimensä kansanedustajan ammatteineen oli listattu Niinistön tukijoihin kampanjasivulla ainakin vielä kahdeksalta lauantai-iltana.

Pertunmaalta kotoisin oleva maanviljellijä-kansanedustaja Leppä istuu eduskunnassa neljättä kautta. Hän on tällä hetkellä maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja.

Suomen luonto -lehti tulkitsi Kölnin yliopiston sääkarttaa ja selvitti, että Venäjän ennätyksellinen korkeapaine on ahdistanut aiemmin Suomea lämmittäneet ilmavirrat pohjoisemmas.

Sen vuoksi esimerkiksi Norjan Huippuvuorilla on nyt hillitttömän lämmintä vuodenaikaan nähden, yli viisi astetta plussan puolella. Samoin hyisyydestään tunnetussa Venäjän Novaja Zemljassa on suomalaisittain ajateltuna t-paitasää.

Kummallisen sääilmiön vuoksi Huippuvuorilla on satanut viikossa saman verran kuin yleensä puolessa vuodessa. Lisää tietoa ja kyseinen Kölnin yliopiston sääkartta on tarjolla Suomen luonnon Facebook-sivulla.

Vapaasti ja soveltaen suomennettuna näin sanoo sosiaalisen median alkueliö Stephan Paternot. Hän toteaa asian Facebookin perustaja Zuckerbergille lähettämässään avoimessa sosiaalisen median postauksessaan.

Facebook ilmoitti myöhään keskiviikkoiltana Suomen aikaa halajavansa pörssiin.

Paternotin voi sanoa tietävän, mistä puhuu.

Kun sosiaalisen median alkumeressä pöhisivät monet alkiot, ensimmäinen pörssin pinnalle kurottaneista sosiaalisen median tuotteista oli Theglobe.com.

Paternot perusti tuon uuden maailman avanneen yhtiön vuonna. Se rynni listautumisannissaan lokakuussa 1998 kovemmin kuin mikään ennen. Näin sanoo Paternot. Tämän tekstin kirjoittaja ei ehdi tarkistaa asiaa, koska illallinen Intian valtameren aaltojen äärellä odottaa jo.

“Only problem is, investors have their own short term agendas and generally tend to get awfully loud when there’s a slight dip in the stock, just ask Yahoo, or me, when I took TheGlobe.com public”, Patenot toteaa julkisessa kirjeessään Zuckerbergille.

Hän on julkistanut kyseisen kirjeen omassa Facebook-profiilissaan.

Stephan Paternot on kirjoittanut suositun kirjan kokemuksistaan. Business-jätti Ernst&Young valitsi hänet vuoden yrittäjäksi menestyksen päivinä, vuonna 1999.

Päätös tuli voimaan eilen keskiviikkona, joten opinahjot voivat jo nyt hyvillä mielin lisätä ruokalistaansa kyseisen ravitsevan vihannespommin. Syy vihannesmääritykselle on tomaattikastike, joka juuston ohella on toinen pizzan perustäytteistä. Perinteisessä Margarita-vihanneksessa ei muita varsinaisia täytteitä olekaan. Yhdysvaltalaisten kouluviranomaisten mielestä tomaattikastike hyvinkin tekee koko tuotteesta vihanneksen.

Päätökselle ovat ehtineet irvailemaan jo monet yhdysvaltalaiset nettisivustot. Asialla herkutteli muun muassa Hollywood Laist, valtakunnallisesti ja paikallisesti.

Esimerkiksi Los Angelesin koulupiiri ehti taannoin jo patsastelemaan terveellisen ruuan perikuvana, juuri vihannesten suosimisen takia. Valtakunnan ykkösleidi Michelle Obama teki viime vuonna terveyssuosituksensa, jossa korostettiin kasvisten merkitystä ja kehotettiin suosimaan niitä.

Los Angelesin opetusviranomaiset kiirehtivät kehumaan, että he ovat menneet vielä pidemmälle: koululaisilta kiellettiin pizzat ja ranskikset. Ilmeisesti ainakin pizzan kieltäminen on herättänyt närää – mielessä, ei niinkään vatsassa. Perikuvasta tuli hetkessä irvikuva.

Suuri ongelma on nyt korjattu: pizza on vihannes. Viranomaiset eivät tiettävästi ottaneet kantaa, onko ranskalainen perunakin vihannes, jos sen päälle tursotetaan ketsuppia.

Jos olisin suomalainen sanomalehtitoimittaja, kirjoittaisin jutun, millaisia kummallisia sääntöjä suomalaisissa ja eurooppalaisissa ruokapykälissä on. Olisin kiinnostunut lukemaan esimerkiksi, pitääkö paikkansa se myytti, että HK:n Blöö on luokiteltu EU:ssa leivonnaiseksi suuren jauhomäärän vuoksi.

Merjun puolentoista ja 35 maan matka on nyt yksissä kansissa nimellä Ihanasti hukassa – ja miten sieltä pääsee pois. En ole lukenut vasta ilmestynyttä kirjaa täällä maailman ääressä, mutta Merjun tuntien uskoisin sen olevan sekä opastava että varsinkin viihdyttävä.

Eikä dildo jäänyt minullekaan aivan parhaiten mieleen. Vasta toiseksi parhaiten. Hymyilyttävin Merjun matkakirje mielestäni oli se, jossa hän – missä lie temppelissä jossain hevon persiissä – osallistui johonkin eriskummalliseen rituaaliin ja huomasi ajattelevansa rintojaan. Kirjoitti erikseen tietävänsä, että ystävänsä Vesa arvostaa tätä.

Ja arvostanhan minä.

Merju tuntee ilahtumiseni aiheet, sillä hän on ollut rakas ystäväni kymmenisen vuotta – olkoonkin, että niistä muutama viimeinen esimiehenäni. Ja minä tunnen Merjun. Siksi haluan lukea teoksen, kun maailmalta joskus Lappiin kotiudun.

Lue sinäkin. Ota kirja kouraan, ja leiju toviksi pois lumen ja sohjon keskeltä. Irti todellisuudesta.

Minä aion tapojeni mukaan pummata kirjan. Sinä saat sen ostaa.

Rock in Jakarta. Jukka and the jolly good fellows: guitar player Bid, not working, and the sax player Lucky, working.

Bangkok, Suvarnabhumi airport. The 15th February 2010, 7.30 am.

The runways were busy.

Countryman sat in the Finnair Airbus. It was waiting for a permission to land. He came from Hankasalmi, a Finnish town of 5 500 people.

Now the countryman watched through window. All he saw was an Asian metropol with over 10 million people.

He had never been outside of his home country. Suvarnabhumi would the first place for the countryman to set his feet on foreign ground.

“What am I doing? This is crazy”, he thought, being amazed and scared, at thle same time.

“Did I make a mistake? A very big mistake?”

THE BEST DECISION

“No. I didn’t make”, says the countryman, Jukka Riipinen two years later. He’s at the capitol city of Indonesia, Jakarta. A city of perhaps 20 millions of people.

He’s sitting in his living room or, as he says, in the office: the Memories Hostel’s cafe on Jalan Jaksa -street.

“To leave was the best decision of my life.”

Memories Cafe is his living room because Jakarta is his other hometown now. And usually he lives at Jalan Jaksa.

Jukka knows the people there. If he doesn’t, he gets to know.

In Finland he used to be shy. Not here.

“He’s so friendly. Knows everyone here already. I like”, says Bid Ardian Rubberclock, a Jakartan rock artist.

Bid and Jukka met when Jukka was in Jakarta for the first time, on November 2011. Jukka doesn’t remember, how. He believes he was drunk.

The Finns usually are.

EVERYBODY KNOWS THE BEAR

Bid and his band play often in a music club Equal Park at Jalan Jaksa. It’s one of Jukka’s favourites.

And Bid is right. When Jukka’s sitting at the Memories or at the Equal, or walk on the street, many people shout: “Yucca, hello!”

“I don’t remember all of them”, Jukka admits. A little embarrassed.

As they say: everybody knows the monkey but the monkey doesn’t know anybody.

Jukka is not a monkey, not even a gorilla.

Rather a bear.

Very big man, with a long blond beard. A viking.

Though he’s Finnish, not Norwegian.

HAD TO GO

A few years ago Jukka hadn’t even thought he’d want to go abroad. In the wintertime 2009 he was unemployed and totally fucked up with doing nothing.

Jukka’s bigger brother was worried. He threw Jukka a dvd.

“Watch that so you’ve something to do!”

It was a Finnish gonzo-style travelling program, Madventures. Two guys, Riku Rantala and Tunna Milonoff, traveled all over the world and tried the weirdest things the local people do. And even more.

“I watched the dvd and realized I have to go”, Jukka remembers.

GUIDES FRIENDS IN ASIA

A year later he landed to Bangkok. He had a return ticket. Return was three months later.

Jukka took a bus to Khao San Road. A friend had tell him there he could find cheap accommodation.

During his first Asian trip, Jukka toured Thailand, Malaysia and Laos.

“I was one day in Burma, too.”

Jukka didn’t fly to Burma from Bangkok. He went there from Mae Sai, a small town in the northern Thailand.

Local man took Jukka to Burma with his motorbike. They toured there a day. They had to go back when they met a roadblock. No turists further than that.

After his first tour in the Southeast Asia Jukka knew that’s his life. Not exact place but seeing different places, different countries, cultures and continents. Different people.

Jukka has even his own travel agency, JR Travels. It’s not official, it’s humour. Still Jukka is a travel guide: he guide his friends all over Asia. Many of his friends have become interested in Asia when listening Jukka’s stories.

Now Jukka is on his third trip in the Southeast Asia. It’s his third time outside Finland.

NO RETURN

Jukka left Finland in the beginning of December. Now he hasn’t return ticket.

He’s been in Jakarta three weeks this time. It’s his second time here. The countryman fell in love with this supermetropol.

“It’s quite easy to stuck in here.”

Soon he’s to go somewhere. Savings are running out.

Jukka is a constructor. In Finland the work is done mostly in the summertime. It’s difficult when there’s a meter snow and -20 degrees Celsius.

Jukka is going  to travel next to Australia. Finnish constructors are appreciated there.

YOU’LL NEVER WALK ALONE

He plans to get a job there and earn more money. Then the tour may continue.

“From Australia to the South America, maybe. Or somewhere, who knows?”

Just somewhere.

For sure Jukka’s coming back to Asia, and Indonesia. Many times. Jakarta is now one of his hometowns.

He doesn’t miss home yet. But the Finnish summer is a thing Jukka may not want to pass. The forests and the lakes, the midnight sun.

Jukka is a hunter. And a fisherman. When he’s working in the summertime in Finland, he always takes a boat after work and rows to the lake. For fishing.

“I’ve never bought a fish from a store. Hadn’t have need of that. Every time I have catched it myself.”

Jukka isn’t on a holiday. He’s on a travel.

On his own. That’s what he wants it to be.

“You may travel alone. But you’re not alone.”

Jukka and “the office”: The Memories Café.